Eli konehan on 3.8 Tpi (Mfi riippuen mitä opusta lukee) '92 ja kilometrejähän ei ole vasta ku 190tkm.
Välillä lähtee laakista käymään, välillä vaan pyörittää, joskus hörähtäen.
Ajossa toimii ku Buick (niin, onhan tuo Buickin moottori ) kunnes yhtäkkiä vaan veto loppuu ja kone sammuu nykimättä.
Nyt on vaihdettu uus PA-pumppu sihteineen ja suotimineen.
Vikakoodia 17 herjaa ja riippuen mitä kirjaa lukee niin joko sytkäyksikkö tai polttoainepula ja/tai kampuran asentotunnistin.
Ei viittis jatkaa tätä piiskatuli-korjausta vaan jos seuraavaks jollain olis jotain nerokasta ehdottaa...
Kun noita vaihtoehtoja on monia: kampuran asentotunnistin, puola(t), ICM (Ignition Control Module), pumpun rele, joku ruiskun osa..........tulee turhan kalliiks ku joutuu "korjaamaan" kokeilemalla
Jep,jep, jostain syystä koodille 17 löytyy hämmentävän monta selitystä. Korjaamomanuska olisi paikallaan, koska se on ainoa tapa saada selville eri komponenttien mitattavat parametrit, so. toimiiko palikka määrättyjen raja-arvojen sisällä.
Kytkentäkaavio on välttämätön, koska riippuen siitä miten sähkö ja käskyt kiertävät, oire voi olla muualla kuin siinä komponentissä jolle tulee vikakoodi.
Kerron tässä esimerkkitapauksen korjaamoltamme. Työn kohteena oli Chrysler Stratus 2.5 V6 (Mitsubishi), nestevuodon takia keittänyt eikä lähde käyntiin. Tutkimukset käyntiin ja vikkoodien luvussa herjasi kaasuläpän asentotunnistinta, mittauksessa tämä oli kuitenkin oikeissa arvoissa. Huonon käynnistyvyyden syyksi paljastui massiivinen polttoaineen tulviminen ja tulppien kastuminen. Vaihdoimme uudet jakajan kannen, pyörijän ja johdot, manuaali kehottaa ne vaihtamaan 100 000:n mailin kohdalla ja tämä oli jätetty tekemättä.
Hankalaksi vian hakemisen teki se, että välillä auto käynnistyi, mutta kävi todella rikkaalla. Välillä ei käynnistynyt, mutta potki takaisin imusarjaan.
Muistaakseni seuraavaksi mittasimme imusarjan alipainetunnistimen, koska imusarja oli todella nokinen, ja sitä myöden tietysti myös anturi. Puhumattakaan takapotkujen mahdollisesti aiheuttamista vaurioista anturille.
Tunnistin oli ulkona arvoista, joten se vaihdettiin ja seuraavaksi siirryttiin tutkimaan EGR:n toimintaa. Se ja sen ohjaus toimivat kuitenkin normaalisti, joten mikä PRKL aiheutti rikkaan seoksen ja imusrjan nokeentumisen ?
Ajatus siirtyi jäähdytysnesteen lämpötilatunnistimeen, josko se olisi viallinen, vaikkapa keittämisen takia.
Tunnistin oli viallinen ja vaihdettiin uuteen. Samalla selvisi että tässä oli koko moottorin tärkein tunnistin, kaikki tieto kulki tämän piirin kautta eli tämä aiheutti vikakoodin kaasuläppätunnistimelle.
JEE, onnittelimme itseämme, mutta ei, polttoaineen tulviminen jatkui, eikä auto käynnistynyt. Tässä vaiheessa alkoi pää olla tyhjä rakentavista ajatuksista ja päätin siirtää auton kollegan pajalle, koska siellä on testerit joilla pääsee OBD-I aivoihin.
Oskilloskooppi lopulta paljasti että virranjakajan Hall-anturi lähetti väärän pulssin, joka käskytti ECM:n avaamaan kaikki suuttimet hetkeksi täysin auki. Tosin tuokin paljastui sattumalta, koska väärä signaali tuli satunnaisesti, kaveri vain oli valppaana ja silmä pomi tuon poikkeavuuden.
Tästä käynee ilmi että vianhaku vaatii tietoa, taitoa, pitkäjänteisyyttä ja myös tuuria.
) kunnes yhtäkkiä vaan veto loppuu ja kone sammuu nykimättä.