Elipä eräässä kaukaisessa maassa kerran vanha pukki, jolla oli kolme poikaa.
Kun tuo vanha pukki tunsi kullinsa nyykähtäneen lopullisesti, hän kutsui poikansa
luokseen ja sanoi happamasti:
-Loppuni on, s***ana soikoon, lähellä, sillä minulla ei enää ota eteen ja viinakin
maistuu tamman kuselta suussani. Minulla ei ole teille paljon annettavaa, koska
en ole kerännyt mammonaa maan päälle vaan olen käyttänyt rahani viisaammin
rietasteluun ja juopotteluun, mutta sen vähän, mikä minulta on kuin vahingossa
pääsyt säästymään, olen päättänyt jakaa seuraavasti: Vanhin poika saakoot
mökin ja huonekalut, keskimmäinen ottakoon hevosen ja rattaat ja nuorimmainen,
niin...
Vanha pukki katsoi nuorinta poikaansa ja huokaisi syvään jatkaessaan:
-Sinulle minulla ei ole sitten muuta annettavaa kuin meriketunvitunnahkalakki,
joka roikkuu tuolla uunin sivustalla. Ota se, vaikken tiedäkkään onko siitä
sinulle mitään iloa.
Tämän sanottuaan vanha pukki pieraisi äänekkäästi ja heitti henkensä.
Veljekset sanoivat, että hyvä kun siitä paskiaisesta viimein päästiin, ottivat perintönsä
ja lähtivät kukin omille teilleen. Vanhemmat veljet saivat jonkin verran rahaa
myymällä perintöosuutensa, mutta nuorimmaisen meriketunvitunnahkalakkia ei
kukaan suostunut ottamaan edes puupennillä ja niin poika veti sen korvilleen
ja painui niine hyvineen maailmalle ilman pennin pyörylää taskussaan. Tuon
nuorimman veljen nimi oli Pekka ja häntä pidettiin yleisesti hieman yksinkertaisena.
Pekka vaelsi viikkokausia maita ja mantuja varastellen ruuakseen nauriita pelloilta
ja hedelmiä puista kuin mikäkin saksalaisturisti, mutta kiertäen visusti kaukaa
kaikki kaupungit, joissa hän oli kuullut olevan turmiollisia kapakoita ja nuorten
poikien siveyttä väijyviä, irstaita naikkosia, sillä vanha pukki oli jo etukäteen
ollut niin kateellinen pojilleen kaikesta mukavasta mikä heitä maailmalla odottaisi,
että hän oli varmuuden vuoksi pelotellut heidät perusteellisesti, jotta he pysyisivät
kaidalla ja tylsällä polulla, jota vanha pukki ei osannut kadehtia keneltäkään.
Päivänä muutamana Pekka kuitenkin saapui erään valtakunnan pääkaupunkiin,
mihin hän uskaltautui, koska se näytti synkältä ja ilottomalta kaupungilta
ja oli kaiken lisäksi suruliputettu: sellaisessa vakavamielisessä kaupungissa
voisi tuskin mikään paha uhata nuorenmiehen siveyttä, hän päätteli.
Kuunneltuaan aikansa ihmisten puheita Pekka ymmärsi, että maassa surtiin
sitä, että maan prinsessalla oli jokin vakava vaiva. Prinsessa, jonka nimi oli
Riemureikä, oli yllättäen menettänyt kyvyn nauttia reiästään.
Ja niin todellakin oli tapahtunut: tuon hyvän maan hyvä ja pyrstöltään ylen antelias
prinsessa oli äkkiseltään ja aivan ilman syytä lakannut nauttimasta panemisessta,
eikä edes onania enää tuottanut hänelle mitään iloa, vaan kaikki oli hänelle vain
yhtä ja samaa ihon hinkkaamista ihoa vasten.
-- Sepä merkillistä ja onnetonta, Pekka sanoi hölmistyneenä kuultuaan asiasta.
-- Kenties jonkun pitäisi auttaa prinsessaparkaa...
Mutta silloin ihmiset nauroivat hänelle ja pilkkasivat häntä sanoen:
-- Totisesti, "kenties jonkun pitäisi auttaa prinsessaparkaa"! Oletpa viisas kun sen
keksit, reuhkapää! Mutta jottet itseäsi liian viisaana pitäisi niin tiedä, että
valtakunnan viisaimmat miehet ovat miettineet päänsä puhki yrittäessään löytää
keinon prinsessan auttamiseksi, mutta kukaan ei ole siinä onnistunut.
Myös valtakunnan parhaat sonnit ovat vierailleet prinsessan luona ja panneet
sekä taitonsa että henkensä peliin yrittäessään nussimalla saada prinsessan
taas voihkimaan orgasmin kynsissä, mutta mikään ei ole autanut, ja kohta
valtakunnassa alkaa olla pula hyvistä pukeista, sillä kuningas on antanut
määräyksen, että jos joku turhaan häiritsee prinsessaa tempuillaan ja
kutittelee hänen kuninkaallista klitoristaan tai tunkee heppinsä hänen vittuunsa
saamatta kuitenkaan aikaan toivottua tulosta, niin tuo joku on syyllistynyt
majesteettirikokseen, josta joutuu pyövelin eteen ja menettää päänsä.
Pekka mietti asiaa hetkisen, rapsutti päätään meriketunvitunnahkalakkin alta
ja lausahti sitten mietteliäästi:
-- Kaipa minun on sitten autettava prinsessaa, jos kukaan muu ei siihen kykene,
sillä minua on aina kovasti kiinnostanut tietää, mitä kunnollisilla, hienoilla
naisilla, kuten prinsessoilla, on hameidensa alla.
Pekan yksinkertaiset sanat saivat ihmiset ulvomaan naurusta ja takomaan käsillä
polviaan ja saattamaan viimein Pekan riemusaatossa kuninkaanlinnaan.
Siellä prinsessa katseli nenäänsä nyrpistellen omituinen lakin reuhka päässään
seisovaa Pekkaa, jonka puhtaudessakin olisi ollut toivomisen varaa. Mutta kun
prinsessa aikoi kieltäytyä yrittämästä mitään Pekan kanssa, puuttui
kuningas asiaan sanoen ankarasti, että prinsessan oli otettava poika vastaan,
kun asiasta oli kerran annettu virallinen valtakunnallinen kuulutus, jonka
mukaan kuka tahansa itseään hyvänä ja taitavana panomiehenä pitävä sai
vapaasti yrittää taitojaan prinsessan kanssa. Ja niin prinsessa nyreä ilme
kasvoillaan johdatti Pekan budoaariinsa.
Mutta kun he olivat poistuneet sinne, kuningas käski hakea pyövelin piilukirveineen
valmiiksi oven taakse odottamaan pojan poistumista prinsessan huoneesta.
Makuuhuoneessa prinsessa mulkoili Pekkaa samanaikaisesti sekä vihaisesti
että säälivästi.
-- Voi sinua typerystä, kun väkisin panet pääsi pölkylle halutessasi työntää
kyrpäsi vittuuni, hän sanoi.
-- Etkö tosiaan ymmärrä, että ellet onnistu tekemään minulle kutaa, mitä minä
uskallan suuresti epäillä, niin kaulasi katkeaa kuin hanhelta, kuten on
katkennut jo lukuisilta hyvännäköisiltä ja tunnetusti loistavilta panomiehiltä
ennen sinua? Mitä tuhlausta!
-- Jos niin käy niin minkäs sille sitten mahtaa, Pekka totesi rauhallisesti ja
silmäili prinsessaa uteliaana.
-- Mutta riisuhan jo mekkosi, että saan nähdä sen kuuluisan reiän, jonka takia
koko valtakunta viettää suruaikaa.
-- Riisu itse tuo typerännäköinen hatunreuhka! prinsessa tivahti jalkaansa polkien.
-- Oh... suo anteeksi, prinsessa, Pekka mutisi hämillään muistaen vasta nyt
perintölakkinsa, jota hän oli pitänyt päässään niin uskollisesti öin ja päivin
jo usean viikon ajan, että hän oli jo tyystin unohtanut että hänellä mitään lakkia
olikaan. Hän kiskaisi meriketunvitunnahkalakkin päästään ja viskasi sen
tuolin selustalle. Mutta lakki oli viikkojen aikana kostunut ja hautunut hänen päässään
ja nyt siitä löyhähti voimakas meriketun vitun lemu, joka on, kuten kaikki asiantuntiat
hyvin tietävät, koko luomakunnan kiihottavin tuoksu. Pekkakin, joka ei siihen asti
ollut niistä asioista paljoa perustanut, tunsi kummaa kiristystä housuissaan
ja prinsessa näytti äkkiä hänen silmissään sangen kauniilta ja kauniimmalta
kuin vielä hetki sitten.
Prinsessan posket lehahtivat punaisiksi ja hänen haarukkaansa alkoi kihelmöidä
tavalla, jonka hän oli melkein unohtanut viimeeksi kuluneiden ankeiden viikkojen
aikana.
-- Olet totisesti paljon paremman näköinen nyt kun sinulla ei ole tuota naurettavaa
karvalakkia päässäsi, prinsessa sanoi huomattavasti suopeammalla äänellä
ja ryhtyi uutta pyyntöä odottamatta riisumaan pukuaan.
Hetken päästä prinsessa seisoi Pekan edessä alastomana ja kaikessa kauneudessaan,
vaaleanruskeat häpykarvat riemuraosta pursuneesta kiimalimasta kimallellen ja
pyöreitten rintojen nännit kiihottuneina pystyssä törröttäen.
Pekallakin seisoi pystyssä; niin pystyssä hänellä seisoi, ettei hän tahtonut
saada housujaan riisutuiksi kyrvän haratessa vastaan, ja kun prinsessa viimein
tuli kärsimättömänä auttamaan ja sai Pekan housut kiskaistuksi nilkkoihin,
niin Pekan hirveän iso ja kauhean kova kyrpä ponnahti vapaaksi sellaisella voimalla,
että se iski kyykistynyttä prinsessaa leukaan niin että prinsessa lensi selälleen lattialle.
Pekka pyytelemään hätääntyneenä anteeksi kyrpänsä puolesta, mutta prinsessa
vain nauraa kihersi ja viskasi jalkansa kohti kattoahuutaen Pekalle:
-- Hyppää päälle, saatanan pukki!
Mutta Pekka vain seisoi kulli tanassa ja tuijotti prinsessaa hämmentyneenä,
sillä hän ei todellakaan tiennyt, mitä prinsessa häneltä seuraavaksi odotti: niin
pimennossa oli hänen isävainajansa hänet pitänyt.
-- Eikö hieno, kuninkaalinen vittuni miellytäkkään sinua? prinsessa kysyi loukkaantuneena
ja kampeutui istumaan. Mutta kun hän näki Pekan sojottavan kyrvän ja hölmistyneen
ilmeen, hän unohti äskeisen loukkaantumisensa ja kävi ahnaasti kiinni Pekan mulkkuun
muristen himokkaasti.
-- Taidankin saada oikein neitsytkyrpää! hän messusi.
-- Tämä ressukkahan on vielä ihan tuppikulli!
-- Auh-oih! Pekka voihkaisi kun prinsessan viileä, pitkäsorminen käsi kiskoi hänen
esinahkansa taakse toisen käden puristellessa hänen kivespussiaan.
Pekka ei ollut tiennytkään, että maailmassa jokin voisi tuntua niin mukavalta.
Mutta vielä mukavammalta tuntui, kun prinsessa vei hänen halkeamaisillaan seisovan
kyrpänsä suuhunsa ja prinsessan pienet helmiäiset hampaat näykkivät kiusoitellen
hänen neitseellistä terskaansa.
-- Oioi ja auh, rakas prinsessa, Pekka kiemurteli ja vaikeroi vähän ajan päästä.
-- Älä nyt vain pahastu, mutta minusta tuntuu, että kohta minä pissin sinun suuhusi!
-- Anna tulla vaan! prinsessa mumisi suu täynnä munaa ja ääni kiihtymyksestä piukkana,
ja tuskin hän oli päässyt sanomasta tämän, kun Pekan perse rupesi ihan itsekkeen
pumppaamaan ja hän purki mahtavan satsin kuumaa spermaa prinsessan suuhun.
Ja prinsessa nieleksi ja läähätti ja läähätti ja nieleksi ja spermaa roikkui hänen
suupielissään ja kiilteli hänen pyoreillä, kuninkaallisilla rinnoillaan, ja Pekka mölisi
nautinnosta ja ajatteli, että kyllä tämän takia kannattaisi vaikka päänsäkin menettää.
Mutta nyt prinsessa oli jo vallan villinä himosta, ja kiehnasi spermaista vartaloaan
Pekkaa vasten ja painoi litisevää vittuaan Pekan reiteen niin että Pekan kyrpä ehti
tuskin nyykähtää siementä suihkittuaan, kun se jo jälleen sojotti kivi kovana heidän
välissään tökkien altapäin prinsessan pystyjä rintoja.
-- Oih, minä en kestä enää! prinsessa huusi. hän kiipesi Pekan vartaloa pitkin ylös
ja asettui niin että Pekan kyrvänpää tuli hänen vittunsa huulille. Sitten hän laskeutui
alaspäin Pekan vartaloa pitkin niin että Pekan pitkä ja paksu ja kova kyrpä lipui
hänen himosta paisuneen kuninkaallisen vittunsa uumeniin.
-- Ai v**u! Pekka huusi ja alkoi vaiston ohjaamana liikutella persettään, ja
kuninkaantytär oli heti mukana. Pian he nussivat vinhaan, perinteiseen tapaan
niin että litinä ja piereskely ja kiimankiljahdukset vain kuuluivat, ja eipä aikaakaan
kun prinsessa jo alkoi voihkia ja kirahdella nautinnosta ja lähestyvästä orgasmista
kunnes hän huusi suoraa huutoa niin kimakalla ja kovalla äänellä, että se kuului
koko kaupunkiin ja kaikki tiesivät, että prinsessa oli lopultakin päässyt vittuaan
piinanneesta sitkeästä vaivasta.
Se päivä julistettiin oitis valtakunnalliseksi ilon ja naiskentelun päiväksi, ja kaikki
jotka vitulle tai kyrvälle kykenivät panivat panivat sinä päivänä parastaan
prinsessan ja tämän tuoreen sulhasen kunniaksi. Sillä mikä satu tämä muka olisi,
ellei kuningas olisi luvannut jo etukäteen prinsessalle orgasmin tuottavalle
miehelle tyttärensä ja puoli valtakuntaa.
Kaikkee hyvää kaikille vannareille ympäri maan
